Tervetuloa lukemaan uutta blogiani, jossa aion kertoa shetlanninlammaskoirieni elämästä. 

Alkuun voisin esitellä meidän karvakorvat. 

Bella (Littleshet's Bright As Moonlight), koira jonka myötä sydän on sulanut shelteille. Bella on nyt neljä vuotias. Bella on ihana koira, ystävällinen, tottelevainen, toimii kuin ajatus, miellyttämisen haluinen ja ihmisrakas, ei ollenkaan arka. Bellan myötä kiinnostukseni rodun kasvatukseen syntyi ja Bellan todettuani jalostuskelpoiseksi, päätin astuttaa sen, kun löysin sopivan uroksen. Ensimmäisestä pentueesta meille jäikin Wilma kotiin, joka täyttää ensi kuussa kaksi vuotta. Alla kuva Bellasta. 

Wilma (Victoria) on perinyt äitinsä luonteenpiirteitä, mutta on siellä paljon isääkin. Wilma on myöskin erittäin ystävällinen, rohkea ja reipas. Wilma on eloisa ja virtaa täynnä oleva pakkaus, joka voisi olla liikkeessä aamusta iltaan ja sittenkin pyytää leikkiin. Ihanan energinen tapaus siis. 

Bella ja Wilma ovat ihania shelttejä, en keksi mitään huonoa sanottavaa. Allekirjoitan täysin sen, kun Bellan kasvattaja kertoi, että sheltit vievät sydämen mennessään. Hän kertoi myös, että usein se ei jää yhteen ja näinhän meillekin kävi ja kolmannesta jo salaa haaveilen, mutta sen aika ei ole vielä.